Vuoden 2019 lopulla Euroopan parlamentti hyväksyi ns. Whistleblower-direktiivin, jonka mukaan jokaisen vähintään 50 henkilöä työllistävän tai 10 miljoonan euron liikevaihdon ylittävän yrityksen on järjestettävä kanava väärinkäytöksestä ilmoittamista varten.

Kyseisen kanavan kautta yrityksen työntekijät tai muuten sen toiminnassa ongelmia huomanneet tahot voivat ilmoittaa anonyymisti epäkohdista, jotka vaativat laajempaa tarkastelua. Ilmoituskanava ja sitä varten tarvittava hallinto on perustettava, kun lakiesitys on lainvoimainen, jotta yritys täyttää direktiivin asettamat lailliset vaatimukset.

Lisäksi Suomessa perustettaisiin keskitetty ulkoinen, valtioneuvoston oikeuskanslerin ylläpitämä ilmoituskanava, johon ilmoituksen voisi tietyissä tilanteissa tehdä. Tästä kanavasta ilmoitukset siirrettäisiin ulkoisina ilmoituskanavina toimivien valvontaviranomaisten käsiteltäviksi. Direktiivissä on kuitenkin otettu kantaa siihen, ettei pelkkään ulkoiseen kanavaan tule luottaa: ”Jäsenvaltioiden on kannustettava ilmoittamiseen sisäisten ilmoituskanavien kautta ennen ilmoittamista ulkoisten ilmoituskanavien kautta, kun rikkomiseen voidaan puuttua tehokkaasti sisäisesti ja kun ilmoittava henkilö katsoo, ettei vastatoimien vaaraa ole” ( Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, II luku, 7 artikla ).

Suomessa asia käsiteltiin Eduskunnassa syksyllä 2022, ja laki astui voimaan 1.1.2023. Lisätietoa direktiivistä sekä lähde eduskunta.fi .

Ketkä ovat vastuullisia tarjoamaan ilmoituskanavan?

ilmoituskanavan tarjoamiseen ovat direktiivin nojalla velvollisia:

• Sekä yksityiset että julkisen sektorin yritykset, jotka työllistävät yli 50 henkilöä
• Kaikki rahoitusalalla toimivat yritykset koosta riippumatta
• Valtiohallinto, kunnat ja muut julkisoikudelliset oikeushenkilöt

Ilmoittajan suojelu

Direktiivissä on otettu laajasti kantaa siihen, että ilmoittajan henkilöllisyyttä ja yksityisyyttä on suojeltava tehokkaasti. Ilmoittamisesta ei saa koitua ilmoittajalle sellaista harmia, joka johtuu epäkohtien esiintuomisesta.

Direktiivistä löytyy mm. seuraavat ilmoittajan suojeluun kohdistuvat kohdat:

• Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoittavan henkilön henkilöllisyyttä ei ilmaista ilman kyseisen henkilön nimenomaista suostumusta kenellekään muulle kuin ilmoitusten vastaanottamisen tai ilmoitusten perusteella toteutettavien jatkotoimien toteuttamisen osalta toimivaltaisille valtuutetuille henkilöstön jäsenille.
• Henkilötietoja, joilla selvästi ei ole merkitystä tietyn ilmoituksen käsittelyn kannalta, ei saa kerätä, tai jos niitä kerätään vahingossa, ne on poistettava ilman aiheetonta viivytystä.
• Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöt ja toimivaltaiset viranomaiset kirjaavat kaikki vastaanottamansa ilmoitukset tämän direktiivin 16 artiklassa säädettyjen luottamuksellisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti. Ilmoituksia säilytetään ainoastaan niin pitkään kuin se on välttämätöntä ja oikeasuhteista tässä direktiivissä asetettujen vaatimusten tai muiden unionin oikeudessa tai kansallisessa oikeudessa asetettujen vaatimusten noudattamiseksi

Direktiivi myös kieltää jyrkästi mm. seuraavat vastatoimet ilmoittajaa kohtaan:

• Erottaminen tehtävästä määräajaksi, lomautus, irtisanominen tai muut vastaavat toimenpiteet
• Siirtäminen alempiin työtehtäviin tai ylennyksen lykkääminen
• Työtehtävien vaihtaminen, työpaikan siirtäminen, palkanalennus, työajan muuttaminen
• Koulutukseen pääsyn estäminen
• Kielteinen työsuorituksen arviointi tai työtodistus

Ilmoituksen tekijällä on siis tukenaan EU-tuomioistuin sekä Suomen valtio, kun direktiivin määräämä laki astuu voimaan.